Voi jälki. Tämäkin kuuluu meillä lajeihin mistä saadaan välillä aikaiseksi riemun kiljahduksia ja välillä taas potkitaan seinää ku hermot loppuu.... Nyt ollaan saatu riemun kiljahduksia.
Viime tiistaina tein koulussa peltojäljen. Askeleita yritin laskea, mutta menin sekaisin kun mietin liikaa. Olen myös surkea arvioimaan matkoja, joten heitän teille 100m, joka saattaa kusta suuntaan tai toiseen 50 metrillä :)
Laitoin jäljelle Nanan aamupalan, n. 2/3 jälkeä oli joka askeleella makupaloja ja sitten välissä oli joka kolmannella askeleella. JA NANA JÄLJESTI! :) Jopa kohdat millä oli joka kolmannella askeleella niin mentiin nokka maassa.
Kaksi kertaa se pysähtyi ja nosti nenän ilmaan ja vähä katteli ja ihmetteli, mutta kun muistin itse pysyä rauhallisena ja antaa koiran tehä itsenäisesti niin alkoi pian taas jäljestää....
Sitten nyt lauantaina, tehtiin n. 300 askeleen jälki metsään. Sellaiseen aika sammaleiseen maastoon, sinne meni taas Nanan iltaruoka. 1/2 oli makupaloja joka askeleella ja loput sitten joka kolmannella. Nytkin meni loistavasti. Kerran Nana lähti väärään suuntaan (ei ollut kovin vanha jälki, todennäköisesti haju leijui ilmassa ja otti siitä vähän häiriötä) mutta pysähdyin itse niin se pyöri hiukan aikaa siinä ja lähti taas jäljestämään ja ihan oikeaan suuntaan askel tarkasti! :)
On kivaa ku kerrankin joku sujuu!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti