Lita parka, rauhallisessa lähiössä koko elämänsä elänyt, sai tänään shokkihoitoa koulumme Willi päivä tapahtumasta. Ohjelmassa siis oli koirien Toto-juoksu, agilitynäytökset, silittelykoiria ja koiratietovisa, koulullamme kiersi hirveä määrä päiväkoti ja ala-astelaisia lapsosia ihmettelemässä maaseutuopiston toimintaa.
Nana sai suosiolla jättäytyä pois silittelykoiran roolista, olisi varmaan saanut sätkyt jos monta pikkumuksua juoksee yhtä aikaa kimppuun. Lita taas sopi siihen mainiosti, makoili rauhallisena paikallaan lasten härppiessä ja ihmetellessä.
Toto-juoksu oli taas koirien kilpajuoksu juttu, koirat juoksivat yksi kerrallaan n. 50 m pätkän josta otettiin aika. Nopein koira tietty voitti ja ennen juoksuja lapsoset saivat arvata nopeinta. Lita nyt ei yllättäen tässä ollut kärki sijoilla, vaan juoksi mun luokse omaan verkkaiseen tahtiinsa. Nana sen sijaan yllätti varmaan itsensäkin voittamalla hienosti ensimmäisen kierroksen! Hyvä rääpäle! :)
Litan kanssa aksailtiin myös vähän siinä sivussa, itse näytökseen ei osallistuttu (hyvä että osaa putkesta mennä :'D)
Illalla sitte päätin vielä lähtä vähä tarpomaan mehtään ja teinkin kummallekkin lyhyet "muistelu"jäljet. Yritetään saada vähän motivaatiota ja intoa taas tulevan kesän jälkitouhuihin. Litan jälki sujui tapansa mukaan hyvin pituutta oli vajaa 200m, 90 asteen kulmia kaksi. Pitää varmaan alkaa laittamaan vähän herkkuja alku askelille, jotta sais työskentelyä vähän rauhallisemmaksi.... muuta moitittavaa sitten en löytänytkään.
Nanan jälki oli vajaa 100m, ja yhtä toivotonta häsläystä kuin aina ennenkin. Jumalauta, tarviin jonku vapaaehtoisen tekemään ton piskin kanssa jälkeä kun lyön kohta hanskat tiskiin ja alan itkemään. Tuntuu ettei koko touhu etene, enkä osaa keksiä mitään, kaikkeni oon yrittäny ja aina samassa hommassa junnataan. Ongelmahan onkin:
herkut joka askeleella = nenä maassa, muttei aina edes syö herkkuja, eli jäljestää ruokaa
herkut pois edes muutamalta askeleelta = nenä nousee, alkaa koheltaan
+ tämän lisäksi juoksee, kääntyy takajäljelle, pyörii, seilaa jäljen päällä, menee sekundääri jälkeä jos annan vähänkään löysää....
Ehkä mä hylkään jäljestyshaaveet Nanan kans, noudon opettelukin alkaa kuulostaa ihanalta tähän jäljestykseen verrattuna.
Tämän kaiken lisäksi totesin olevani idiootti koiraihminen. Miksi minä lähden sateessa rämpimään metsään, jossa tajuan olevan koht. paljon nokkosia, nilkkasukat ja lenkkarit jalassa vain jotta saisin tehtyä koiralle jäljen. (Jonka jälkeen fiilis oli vaan entistä surkeampi) Ollaan myö koiraihimiset outoja, ei herran jestas O_O
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti